Sähkötyöntekijän kaarivalolta suojaava vaatetus ei ole sama asia kuin tavallinen liekinkestävä työasu, ja tämä sekaannus aiheuttaa yhä liikaa vaaratilanteita sähkö- ja automaatioalan työmailla. Kaarivalo eli valokaari syntyy hetkessä oikosulun yhteydessä, ja sen lämpöenergia voi aiheuttaa vakavia palovammoja jopa metrien päässä tapahtumapaikasta – siksi oikea suojavaatetus on yhtä tärkeä osa sähkötyötä kuin jännitteettömäksi tekeminen tai oikeat työkalut.
Mitä kaarivalo on ja miksi se on vaarallinen sähkötyössä
Kaarivalo syntyy, kun sähkövirta hyppää ilman läpi kahden johtavan pinnan välillä, esimerkiksi vikaantuneessa kytkinlaitteessa tai huolimattomasti tehdyssä kytkentätyössä. Ilmiö kestää vain murto-osan sekunnista, mutta sen aikana lämpötila voi nousta useisiin tuhansiin asteisiin.
Räjähdysmäinen energiapurkaus sulattaa metallia, sytyttää tavalliset vaatemateriaalit ja aiheuttaa paineaallon. Työntekijälle vaara ei rajoitu vain palovammoihin – sulaneet vaatekuidut voivat tarttua ihoon ja pahentaa vammaa merkittävästi, jos vaatetus ei ole suunniteltu juuri tähän tarkoitukseen.
Kaarivalonkeston standardit – EN IEC 61482
Kaarivalolta suojaavien vaatteiden vaatimustenmukaisuutta mitataan standardilla EN IEC 61482-2, joka jakaa suojan kahteen luokkaan testimenetelmän mukaan. Box-testissä (EN IEC 61482-1-2) vaate altistetaan hallitulle valokaarelle, ja luokka 1 vastaa noin 4 kA:n oikosulkuvirtaa 0,5 sekunnin ajan, luokka 2 noin 7 kA:n virtaa samalla ajalla.
Vaihtoehtoisesti käytetään avoimen kaaren testiä (EN IEC 61482-1-1), jossa vaatteen suojauskyky ilmoitetaan ATPV-arvona (cal/cm²) – mitä suurempi arvo, sitä enemmän lämpöenergiaa vaate kestää ennen kuin lämpö läpäisee kankaan riittävästi ihon vahingoittamiseen. Työn riskiarvioinnissa määritellään, kumpaa luokkaa tai ATPV-tasoa kyseisessä työkohteessa vaaditaan – tätä ei tulisi jättää työntekijän omaan harkintaan.
Tämä liittyy suoraan laajempaan henkilönsuojainten valintaprosessiin, ja aiheesta kannattaa lukea myös henkilönsuojaimet (PPE) – mitä jokaisen tulee tietää, jossa käydään läpi EU:n PPE-asetuksen (2016/425) mukaiset vastuut suojainten valinnassa.
Kaarivalolta suojaavan vaatetuksen ominaisuudet
Kaarivalonkestävä vaate on valmistettu itsestään sammuvasta materiaalista, joka ei sula ihoon kiinni. Tyypillisiä materiaaleja ovat modakryyli-, aramidi- ja viskoosisekoitteet, joissa liekinkestävyys on kudottu kuituun sisään eikä vain pinnoitettu päälle – pinnoite kuluu käytössä pois, kudottu ominaisuus ei.
Käytännön esimerkkinä: sähköverkkoyhtiön kytkinasemalla työskentelevän asentajan haalarin tulee olla luokan 2 mukainen, jos kohteessa tehdään kytkentöjä jännitteellisinä pidettäville laitteille, kun taas toimistorakennuksen ryhmäkeskustyössä saatetaan riskiarvion perusteella päätyä kevyempään luokkaan. Vaatteessa ei saa olla sulavia osia kuten tavallista muovivetoketjua paljaana ihoa vasten, ja napit sekä muut kiinnikkeet valitaan siten, etteivät ne johda lämpöä tai sula.
Vaatteen istuvuudella on merkitystä myös suojauksen kannalta – liian väljä vaate voi syttyä helpommin, koska ilmarako kankaan ja ihon välillä lisää palamista ylläpitävän hapen määrää.
Kerrospukeutuminen ja suomalainen talvi
Suomessa sähkötyötä tehdään usein ulkona pakkasessa, mikä tuo mukaan oman haasteensa: kaikkien kerrosten, myös aluskerraston ja välikerraston, tulee olla joko luonnonkuitua tai kaarivalonkestäväksi hyväksyttyä materiaalia. Tavallinen fleece tai synteettinen aluspaita voi sulaa ihoon kiinni valokaaren lämmössä, vaikka päällimmäinen työtakki olisikin asianmukaisesti sertifioitu.
Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että talvella työskentelevän linja-asentajan on hankittava koko kerrostus – aluspaita, välikerros ja kuoritakki – yhteensopivaksi järjestelmäksi, ei vain ulointa kerrosta. Monet suomalaiset työvaatetoimittajat, kuten Image ja Blåkläder, myyvät kaarivalonkestäviä vaatteita valmiina kerrosjärjestelminä juuri tästä syystä.
Yleinen virhe: liekinkestävä ei tarkoita kaarivalonkestävää
Yksi yleisimmistä väärinkäsityksistä on ajatus, että EN ISO 11612 -standardin mukainen liekinkestävä työvaate suojaa automaattisesti myös kaarivalolta. Näin ei ole – liekinkestävyys mittaa vaatteen käyttäytymistä avotulessa ja kuumissa pinnoissa, kun taas kaarivalotesti mittaa suojaa hetkellisen, erittäin voimakkaan säteilylämmön purkaukselta.
Osa vaatteista täyttää molemmat standardit, mutta tätä ei voi olettaa – merkintä on aina tarkistettava tuotteen CE-merkinnästä ja käyttöohjeesta. Liekinkestävyyden periaatteista ja standardin sisällöstä kertoo tarkemmin artikkeli liekinkestävät työvaatteet – EN ISO 11612 selitettynä, joka avaa hyvin standardien välisiä eroja.
Toinen yleinen virhe on ajatella, että kaarivalonsuojausta tarvitaan vain suurjännitetöissä. Todellisuudessa myös pienjänniteverkoissa, esimerkiksi kiinteistöjen pääkeskustyössä, oikosulkuvirrat voivat olla riittävän suuria aiheuttamaan vaarallisen valokaaren.
Käsineet, kypärä ja muut lisäsuojaimet
Vaatetus on vain osa kokonaisuutta. Kasvot ja silmät suojataan kaarivalolta hyväksytyllä visiirillä tai kypärän yhteyteen kiinnitettävällä kasvosuojalla, ja kuulosuojaimet ovat tarpeen paineaallon vuoksi. Käsille valitaan eristävät, sähkötyöhön hyväksytyt käsineet, joiden päälle voidaan tarvittaessa lisätä mekaaninen suojakäsine.
Käsineiden materiaalivalinnasta ja eri käyttötarkoituksiin sopivista malleista kerrotaan lisää artikkelissa käsineet työhön – nahka, neuloskäsineet ja erikoissuojat. Sähkötyössä käsineiden eristysluokka tarkistetaan aina erikseen työkohteen jännitetason mukaan, sillä mekaaninen suojakäsine ei koskaan korvaa sähköeristävää käsinettä.
Turvakengissä sähkötyössä vältetään metallisia vahvikeosia, ellei kenkä ole erikseen suunniteltu sähköeristäväksi – tavallinen teräskärkinen turvakenkä voi johtaa virtaa väärässä tilanteessa.
UKK
Riittääkö tavallinen liekinkestävä työhaalari sähkötyöhön?
Ei riitä ilman erillistä kaarivalotestausta. Liekinkestävyys (EN ISO 11612) ja kaarivalonkesto (EN IEC 61482) ovat eri ominaisuuksia, ja sähkötyössä tarvitaan nimenomaan kaarivalonkestäväksi sertifioitu vaate, jonka luokka määräytyy työkohteen riskiarvion perusteella.
Mistä tiedän, minkä kaarivalonluokan vaatetusta työhöni tarvitaan?
Vaadittava luokka määritellään työnantajan tekemässä riskiarviossa, jossa huomioidaan muun muassa oikosulkuvirran suuruus ja etäisyys mahdollisesta valokaarilähteestä. Sähkötyöturvallisuusstandardi SFS 6002 ohjaa tätä arviointia, ja työnantajan velvollisuus on varmistaa oikea suojaustaso ennen työn aloittamista.
Voiko kaarivalonkestävää vaatetta käyttää myös talvella pakkasella?
Kyllä, mutta silloin koko kerrosjärjestelmän – ei vain päällystakin – tulee olla yhteensopiva ja hyväksytty. Synteettiset alusvaatteet, jotka voivat sulaa ihoon, tulee korvata luonnonkuituisilla tai erikseen kaarivalonkestäväksi testatuilla aluskerroksilla.
Yhteenveto
Kaarivalolta suojaava vaatetus on sähkötyössä oma erikoisalueensa, jota ei voi korvata tavallisella liekinkestävällä työasulla. Oikean suojausluokan valinta lähtee aina työkohteen riskiarviosta, ja koko kerrosjärjestelmän – ei vain päällimmäisen vaatteen – tulee täyttää vaatimukset erityisesti talviolosuhteissa. Kun vaatetus, käsineet ja kasvosuojaus valitaan yhtenä kokonaisuutena eikä yksittäisinä hankintoina, sähkötyöntekijän suoja pysyy ehjänä myös yllättävässä vikatilanteessa.
