Nahkakäsineet, neuloskäsineet vai erikoissuojatut mallit – työkäsinevalikoima on laaja, ja väärä valinta näkyy nopeasti joko puutteellisena suojana tai turhana kulumisena. Käsivammat ovat edelleen yksi yleisimmistä työtapaturmatyypeistä Suomessa, ja iso osa niistä olisi vältettävissä oikein valitulla ja oikein käytetyllä käsineellä. Tässä artikkelissa käydään läpi, miten käsinetyyppi valitaan käyttökohteen mukaan ja mitä standardimerkinnät oikeasti tarkoittavat.
Miksi käsineen valinta ei ole yhdentekevä
Moni yritys hankkii käsineitä samalla logiikalla kuin paperia tulostimeen – ostetaan mitä on aina ostettu, ilman että kukaan miettii vastaako käsine enää työn riskejä. Tämä on yleisin virhe käsinehankinnassa. Väärä käsine ei ainoastaan suojaa huonosti, vaan voi myös aiheuttaa vaaratilanteen, jos se esimerkiksi tarttuu pyörivään koneeseen tai heikentää otetta niin, että työkalu lipeää.
Työnantajan velvollisuus on tehdä riskinarviointi ja tarjota työntekijälle tehtävään sopiva henkilönsuojain – tämä koskee myös käsineitä siinä missä turvajalkineita tai suojalaseja. EU:n PPE-asetus 2016/425 määrittää käsineiden CE-merkinnän ja testausvaatimukset, ja käytännössä tämä näkyy käsineen sisäpuolella olevina piktogrammeina ja standardikoodeina.
Nahkakäsineet – klassikko, joka ei katoa mihinkään
Nahka on edelleen monessa raskaassa työssä paras materiaali, kun tarvitaan mekaanista kestävyyttä, kuumansietoa ja hyvää otetta karkeissa olosuhteissa. Nahkakäsineitä käytetään laajasti rakennustyömailla, metallipajoilla ja puutarha- ja metsätöissä.
Vuota- ja pintanahka eroavat toisistaan merkittävästi. Vuotanahka on paksumpaa ja kestävämpää, mutta jäykempää – sopii esimerkiksi purkutöihin ja raskaaseen käsittelyyn. Pintanahka taas taipuu paremmin ja tuntuu käteen, jolloin sormituntuma säilyy tarkkuutta vaativassa työssä, kuten asennuksessa.
Tyypillinen virhe on ostaa liian paksu nahkakäsine hienomotoriikkaa vaativaan työhön, jolloin työntekijä lopulta riisuu käsineen kokonaan pois – ja silloin suoja on nolla. Käsineen pitää olla riittävän suojaava, mutta myös sellainen että sitä oikeasti käytetään koko työpäivän ajan.
Neuloskäsineet – arkinen työkalu monenlaiseen käyttöön
Neuloskäsineet, joissa on usein nitriili-, PU- tai lateksipinnoite kämmenosassa, ovat yleistyneet nopeasti, koska ne yhdistävät hyvän otteen, hengittävyyden ja edullisen hinnan. Ne sopivat erinomaisesti kevyempään käsittelytyöhön, varastotöihin, logistiikkaan ja kokoonpanoon.
PU-pinnoitteinen neuloskäsine on ohut ja tarkka, hyvä pienten osien käsittelyyn. Nitriilipinnoitteinen kestää paremmin öljyjä ja rasvoja, joten se toimii hyvin huolto- ja korjaamotyössä. Latex-pinnoitteinen taas tarttuu hyvin märkään ja karkeaan materiaaliin, mikä tekee siitä suositun esimerkiksi rakennus- ja betonitöissä.
Neuloskäsineiden heikkous on kulutuskestävyys – ne eivät korvaa nahkakäsinettä raskaassa mekaanisessa rasituksessa, vaan ne on tarkoitettu kevyempään, toistuvaan käsityöhön koko työpäivän ajan.
Viiltosuojatut käsineet – kun leikkaava terä on osa arkea
Viiltosuojaus on oma lukunsa, ja se sekoitetaan usein virheellisesti pistosuojaan tai yleiseen kestävyyteen. Viiltosuojatut käsineet on suunniteltu nimenomaan liukuvaa terää tai reunaa vastaan, ja niitä tarvitaan esimerkiksi lasin, pellin, elintarvikkeiden tai kierrätysmateriaalin käsittelyssä.
Standardi EN 388 määrittää käsineen mekaanisen suojaustason, ja siihen kuuluu erillinen viiltosuojausluokitus (nykyisin ISO 13997 -menetelmällä mitattuna, merkitään usein kirjaimin A–F). Mitä korkeampi kirjain, sitä parempi viiltosuoja. Tässä on syytä olla tarkkana: monet ostavat ”hyvän tuntuisen” käsineen katsomatta varsinaista luokitusta, vaikka juuri se luku ratkaisee, suojaako käsine oikeasti käytössä olevaa terää vastaan.
Yleinen myytti: paksu käsine on aina turvallisempi
Tämä on yksi sitkeimmistä väärinkäsityksistä käsinehankinnassa. Paksuus ei suoraan korreloi suojaustason kanssa – ohut nykyaikainen viiltosuojakäsine, joka on valmistettu esimerkiksi HPPE-kuidusta tai lasikuitusekoitteesta, voi tarjota huomattavasti paremman viiltosuojan kuin paksu mutta väärästä materiaalista tehty nahkakäsine. Lisäksi liian paksu käsine heikentää otetta ja sormituntumaa, mikä lisää tapaturmariskiä esimerkiksi työkalun putoamisen kautta. Oikea valinta perustuu aina standardiluokitukseen ja käyttötarkoitukseen, ei tuntumaan.
Erikoissuojat – kemikaalit, kuumuus ja hitsaus
Osa työtehtävistä vaatii käsineeltä ominaisuuksia, joita perusmalleista ei löydy. Kemikaalinkestävät käsineet valmistetaan yleensä nitriilistä, butyylikumista tai neopreenista riippuen siitä, mitä ainetta käsitellään – sama aine läpäisee eri materiaaleja eri nopeudella, joten oikean materiaalin valinta vaatii käyttöturvallisuustiedotteen tarkistamista. Tarkemmin aiheesta suojamateriaaleista löytyy lisää kemikaalinkestävistä työvaatteista kertovasta artikkelista.
Hitsauskäsineet ovat oma erikoisryhmänsä, ja niiden pitää täyttää EN ISO 11611 -standardin vaatimukset kipinöiltä ja lyhytaikaiselta kosketuslämmöltä suojaamiseksi – aihetta on käsitelty laajemmin liekinkestäviä työvaatteita koskevassa artikkelissa, sillä käsineen ja työasun suojaustason pitää olla yhteensopiva.
Kylmäkäsineet ovat suomalaisessa talvessa oma lukunsa – ulkotyössä esimerkiksi logistiikassa, maataloudessa tai rakennustyömaalla tarvitaan vuorillinen käsine, joka säilyttää sormituntuman myös pakkasessa. Tähän liittyy suoraan myös oikea kerrospukeutuminen, josta lisää talviajan työvaatteita käsittelevässä artikkelissa.
Käsineen kokoluokka ja istuvuus
Käsineen koko vaikuttaa suoraan sekä turvallisuuteen että työn tehokkuuteen. Liian iso käsine tarttuu helposti liikkuviin osiin ja heikentää otetta, liian pieni taas rajoittaa liikettä ja aiheuttaa nopeasti väsymystä käteen. Suositus on aina mitata käden ympärysmitta rystysten kohdalta ja verrata sitä valmistajan kokotaulukkoon, sillä eri merkkien koot eivät ole täysin yhteneväisiä.
Yrityksissä, joissa käsineitä hankitaan isompina erinä, kannattaa varata useampi kokovaihtoehto varastoon. Tämä on myös osa laajempaa työvaatehankinnan suunnittelua, josta löytyy tarkempaa tietoa yrityksen työvaatehankintaa käsittelevästä artikkelista.
UKK
Mikä käsine sopii parhaiten rakennustyömaalle?
Rakennustyömaalla tarvitaan yleensä hyvä mekaaninen kestävyys ja riittävä viiltosuoja, joten vahvistettu nahkakäsine tai EN 388 -standardin mukainen korkean luokan neuloskäsine ovat tyypillisiä valintoja. Tarkka valinta riippuu siitä, käsitelläänkö teräviä materiaaleja kuten peltiä tai lasia, jolloin viiltosuojaus nousee tärkeämmäksi kriteeriksi.
Voiko samaa käsinettä käyttää sekä kesällä että talvella?
Yleensä ei ole järkevää, koska talvikäsine tarvitsee vuorituksen ja tuulensuojan, jotka tekevät kädestä hikoilevan ja kömpelön kesäkäytössä. Monilla työmailla on käytössä erillinen kesä- ja talvimalli samasta käsinesarjasta, jolloin suojaustaso pysyy samana mutta lämmöneristys vaihtuu.
Miten tiedän, täyttääkö käsine tarvittavan standardin?
Standardimerkinnät löytyvät käsineen sisäpuolelta tai pakkauksesta piktogrammeina ja koodeina, esimerkiksi EN 388 mekaaniselle suojalle tai EN 407 kuumansiedolle. CE-merkintä kertoo, että käsine on testattu PPE-asetuksen mukaisesti, mutta varsinainen suojaustaso pitää aina tarkistaa erikseen standardikoodista.
Yhteenveto
Oikean käsineen valinta lähtee aina työtehtävän riskeistä, ei totutusta tavasta tai hinnasta. Nahkakäsine sopii raskaaseen mekaaniseen työhön, neuloskäsine kevyempään käsittelytyöhön ja erikoissuojattu käsine silloin, kun kyseessä on viilto-, kemikaali- tai kuumariski. Kun käsinevalikoiman rakentaa näiden kriteerien mukaan eikä pelkän tuntuman perusteella, sekä työturvallisuus että käsineiden käyttöaste paranevat huomattavasti.
