Naulaanastumissuoja on turvajalkineen ominaisuus, jota ei näe päältä, mutta sen puuttuminen huomataan yleensä vasta ensiavussa. Rakennustyömaalla, purkukohteessa tai varastossa, jossa lattialla on lavanpaloja ja ruuveja, pohjan läpäisysuojaus estää naulaa, lasinsirpaletta tai metallipiikkiä uppoamasta jalkapohjaan. Tässä artikkelissa käydään läpi, miten suojaus toimii, mitä merkinnät P, PL ja PS tarkoittavat ja miten valitset oikean ratkaisun omaan työhösi.
Miten naulaanastumissuoja toimii jalkineessa
Läpäisysuoja on välipohjaan sijoitettu levy, joka jakaa terävän esineen paineen laajemmalle alalle ja pysäyttää sen ennen kuin se ehtii jalkaan. Levy on joko metallia, yleensä ruostumatonta terästä, tai monikerroksista teknistä tekstiiliä, jota kutsutaan arkikielessä komposiitti- tai kevlarpohjaksi.
Suojaus testataan EN ISO 20345 -standardin mukaan. Testissä pohjaan painetaan naulaa 1100 newtonin voimalla, mikä vastaa suunnilleen 110 kilon kuormaa yhdessä pisteessä. Naula ei saa läpäistä pohjaa.
Ero syntyy testinaulan paksuudesta. Standardin vuoden 2022 versio eritteli kolme merkintää:
P – metallinen läpäisysuoja, testattu 4,5 mm naulalla
PL – ei-metallinen suoja, testattu 4,5 mm naulalla
PS – ei-metallinen suoja, testattu ohuemmalla 3,0 mm naulalla
PS on näistä vaativin ei-metallisten suojien luokka, koska ohut kärki pujottautuu helpommin tekstiilikuitujen väliin. Turvaluokissa sama näkyy muodossa S1PS, S3L tai S3S. Vanha S1P-merkintä on edelleen yleinen varastossa olevissa kengissä, jotka on sertifioitu standardin 2011-version mukaan. Luokkien kokonaisuus on käyty tarkemmin läpi artikkelissa turvajalkineiden S1-, S2- ja S3-luokituksista.
Metallilevy vai tekstiilipohja – käytännön erot
Teräslevy on halpa, ohut ja kestää läpäisyä erittäin luotettavasti. Sen heikkoudet tulevat esiin pakkasella ja polvistuessa. Metalli johtaa kylmää, ja Pohjois-Suomen talvessa –25 asteessa ero tuntuu jalkapohjassa jo parin tunnin ulkotyön jälkeen. Teräslevy on myös jäykkä, mikä haittaa esimerkiksi laattamiestä tai asentajaa, joka on puolet päivästä varpaillaan.
Tekstiilipohja taipuu jalan mukana ja eristää lämpöä paremmin. Se on kevyempi, tyypillisesti 50-100 grammaa kenkäparia kohden. Lisäksi se peittää yleensä pohjan koko alan reunasta reunaan, kun metallilevyssä on rakenteen takia kapea suojaamaton vyöhyke reunoilla ja kantapään takaosassa.
Metallittomuus on joskus pakollinen vaatimus eikä pelkkä mukavuusasia. Elintarviketeollisuudessa metallinpaljastimien läpi kulkevat työntekijät, lentoasemien huoltohenkilöstö ja jotkut sähköalan työt edellyttävät täysin metallittomia jalkineita. Samaa logiikkaa sovelletaan varvassuojaan, josta lisää artikkelissa varvassuojan materiaaleista.
Myytti: komposiittipohja on aina heikompi kuin teräs
Tämä väite kuulee työmaan taukotuvassa usein, ja se pitää paikkansa vain osittain. Ennen vuoden 2022 standardiuudistusta kaikki läpäisysuojat testattiin samalla 4,5 mm naulalla, eikä merkinnästä nähnyt, kestääkö tekstiilipohja ohuempia kärkiä. Silloin epäluulo oli perusteltua.
PS-merkitty tekstiilipohja on kuitenkin testattu ohuemmalla naulalla kuin teräslevy. Ohuita kärkiä on työmaalla paljon: naulaimen lankanauloja, nitojan hakasia ja raudoitusverkon katkaistuja lankoja. Kun kenkä on PS-luokiteltu, se kestää näitä paremmin kuin moni olettaa.
Metallilevy on edelleen varmempi valinta erittäin terävien ja paksujen esineiden kanssa, esimerkiksi purkutyössä, jossa lattialla on harjateräksen pätkiä. Kumpikaan ratkaisu ei ole yksiselitteisesti parempi. Valinta riippuu siitä, mitä lattialla todellisuudessa on.
Kenelle läpäisysuojaus kuuluu ja milloin sitä ei tarvita
Rakennustyömailla S3-luokan jalkineet ovat käytännössä vakiovaatimus, ja S3 sisältää aina läpäisysuojan. Sama koskee purku-, saneeraus- ja romuttamotöitä, kierrätyskeskuksia sekä metsäkoneiden huoltoa, jossa maassa on teräsromua ja lastuja. Työturvallisuuslain mukaan työnantajan on hankittava henkilönsuojaimet riskinarvion perusteella, joten jos lattialla voi olla teräviä esineitä, läpäisysuoja kuuluu varustukseen.
Poikkeuksiakin on. Puhtaassa sisävarastossa, jossa lattiat siivotaan päivittäin ja tavara liikkuu pahvilaatikoissa, S1- tai S2-luokan kenkä ilman läpäisysuojaa voi olla perusteltu valinta. Kenkä on kevyempi ja taipuisampi, ja pitkän kävelypäivän aikana sillä on merkitystä. Ratkaisun pitää kuitenkin perustua kirjattuun riskinarvioon eikä siihen, mikä kenkä sattuu olemaan hyllyssä halvin.
Saappaita valittaessa kannattaa muistaa, että kaikissa kumisaappaissa ei ole läpäisysuojaa, vaikka niissä olisi varvassuoja. Esimerkiksi suomalaisen Nokian valikoimassa on molempia tyyppejä. Tarkista merkintä saapasvarren sisäpuolelta tai tuotetiedoista. Kengän ja saappaan valinnasta kerrotaan lisää artikkelissa turvasaappaan ja turvakengän käyttökohteista.
Hintataso ja kotimaiset vaihtoehdot
Perustason S3-turvakengän metallilevyllä saa noin 60-90 eurolla. Ammattilaistason malleissa, joissa on tekstiilipohja, parempi lesti ja vaihdettava pohjallinen, hinnat ovat yleensä 100-160 €. Premium-luokan kengät, kuten kevytrakenteiset BOA-kiristyksellä varustetut mallit, maksavat 170-250 €.
Suomalaisista valmistajista Sievi ja Jalas tarjoavat laajasti sekä metallisia että metallittomia läpäisysuojia. Pohjoismaisista ja eurooppalaisista merkeistä työvaatekaupoissa näkyvät usein Solid Gear, Puma Safety ja Base. Kokenut myyjä kysyy ensimmäiseksi, millä alustalla työskentelet ja kuinka kauan seisot päivässä, eikä aloita brändistä.
Yleisimmät virheet läpäisysuojan kanssa
Ensimmäinen virhe on luottaa siihen, että kaikki ”turvakengät” suojaavat pohjasta. S1- ja S2-kengissä ei ole läpäisysuojaa, ellei merkinnässä ole P-, PL- tai PS-lisäkirjainta. Kesäkäyttöön ostettu kevyt S1-tennari päätyy helposti työmaalle syksyllä, kun talvikengät jäävät autoon.
Toinen virhe on jatkaa saman kengän käyttöä naulaan astumisen jälkeen. Vaikka naula ei olisi mennyt läpi, tekstiilipohjan kuidut ovat voineet vaurioitua ja metallilevyyn on voinut jäädä kuoppa tai murtuma. Kokenut työnjohtaja ohjeistaa vaihtamaan kengät aina, kun pohjan läpi on tullut jokin esine, myös osittain.
Kolmas virhe liittyy kulumiseen. Kun pohja on kulunut sileäksi kärjestä tai kantapäästä, välipohjan rakenne on usein myös heikentynyt. Raskaassa rakennuskäytössä turvakengän käyttöikä on tyypillisesti 6-12 kuukautta. Kahden vuoden ikäinen kenkä kuuluu yleensä vaihtoon riippumatta siitä, miltä päällinen näyttää.
UKK
Voiko turvakenkään vaihtaa oman ortopedisen pohjallisen?
Voi, mutta läpäisysuoja sijaitsee yleensä välipohjassa, joten pohjallisen vaihto ei poista suojaa. ESD- ja antistaattisissa kengissä kannattaa käyttää valmistajan hyväksymää pohjallista, koska väärä pohjallinen voi heikentää sähkönjohtavuutta ja mitätöidä sertifioinnin.
Miten tunnistan, onko kengässäni läpäisysuoja?
Katso kielen sisäpuolelle ommeltua CE-merkintälappua. Jos siinä on S1P, S1PL, S1PS, S3, S3L, S3S tai S5, kengässä on läpäisysuoja. Pelkkä S1 tai S2 tarkoittaa, ettei sitä ole.
Onko tekstiilipohja lämpimämpi talvella?
On. Tekstiili ei johda kylmää samalla tavalla kuin teräs, ja ero tuntuu erityisesti pitkissä ulkotöissä pakkasella. Lämpimyyteen vaikuttavat lisäksi vuori, pohjallinen ja sukka.
Näin valitset oikean pohjasuojan
Aloita siitä, mitä lattialla oikeasti on: paksuja nauloja ja raudoitteita, ohuita lankoja ja hakasia vai ei mitään terävää. Paksuille esineille metallilevy on luotettava valinta. Ohuille kärjille, kylmään ja paljon polvistumista vaativaan työhön PS-merkitty tekstiilipohja on yleensä parempi. Tarkista merkintä aina kengän lapusta, äläkä luota tuotenimeen. Kun pohjan läpi on tullut jokin terävä esine, vaihda kengät heti.