Turvakengän varvassuoja voi olla terästä, alumiinia tai komposiittia, ja materiaali vaikuttaa kengän painoon, lämpöön ja käyttöpaikkoihin enemmän kuin moni ostaja olettaa. Tämä artikkeli on tarkoitettu yrittäjälle, työnjohtajalle tai työntekijälle, joka valitsee turvajalkineita ja pohtii, mikä varvassuojan materiaali sopii omaan työhön. Kun tunnet erot, et maksa ominaisuudesta, jota et tarvitse. Et myöskään päädy kenkään, joka palelluttaa varpaat tai laukaisee metallinpaljastimen joka aamu.
Mitä varvassuoja suojaa ja miten se testataan
EN ISO 20345 -standardin mukaisessa turvajalkineessa varvassuojan on kestettävä 200 joulen isku ja 15 kN:n puristus. Testin jälkeen varpaille on jäätävä tietty vähimmäistila, ja se riippuu kengän koosta. Standardi ei määrää materiaalia, vaan ainoastaan suojaustason.
Tämä on koko aiheen tärkein lähtökohta. Teräs-, alumiini- ja komposiittikärki täyttävät saman testin, jos kengässä on S-alkuinen merkintä. Erot syntyvät painosta, paksuudesta, lämmönjohtavuudesta ja käyttäytymisestä äärikuormituksessa. Luokitusten S1, S2 ja S3 merkitykset on käyty läpi tarkemmin artikkelissa turvajalkineiden S-luokitukset.
EN ISO 20346 -suojajalkineissa iskuvaatimus on 100 joulea. EN ISO 20347 -työjalkineissa varvassuojaa ei vaadita lainkaan. Hoitoalan työkenkä ei siis automaattisesti suojaa putoavalta taakalta.
Teräskärki – perinteinen ja edullinen
Teräs on yhä yleisin varvassuojan materiaali. Se on ohut, jolloin kengän kärki voidaan muotoilla kapeammaksi, ja se on edullinen valmistaa. Perustason teräskärkisiä turvakenkiä saa noin 50-80 eurolla.
Teräksen heikkoudet ovat paino ja lämmönjohtavuus. Teräskärki on yleensä selvästi painavin vaihtoehto, ja kahdeksan tunnin työpäivän aikana jokainen ylimääräinen gramma nostetaan tuhansia kertoja. Talvella teräs johtaa kylmää. Rakennustyömaalla Oulussa tammikuussa, kun pakkasta on -25 °C, ero tuntuu varpaissa ensimmäisenä tuntina, jos jalkine on ohuesti vuorattu.
Teräksen etu on ennustettavuus. Äärimmäisessä kuormituksessa se taipuu mutta ei hajoa sirpaleiksi. Raskaassa teollisuudessa, valimoissa ja satamissa teräskärki on edelleen monen ammattilaisen ensisijainen valinta.
Alumiinikärki – kevyempi mutta harvinaisempi
Alumiinikärki on teräksen ja komposiitin välimuoto. Se on teräskärkeä kevyempi ja silti ohut, joten kenkä ei näytä kömpelöltä. Alumiinikärkisiä malleja löytyy etenkin urheilullisista turvakengistä, joita käyttävät esimerkiksi varastotyöntekijät ja huoltoasentajat.
Alumiini on metallia, joten se johtaa kylmää ja laukaisee metallinpaljastimen. Kevyempi paino on käytännössä sen ainoa selvä etu teräkseen nähden. Hinnat sijoittuvat yleensä teräs- ja komposiittimallien väliin, noin 80-150 euroon.
Komposiittikärki – metalliton ja lämmin
Komposiittikärki valmistetaan tyypillisesti lasikuidusta, hiilikuidusta tai teknisistä muoveista. Se on kevyt, ei johda lämpöä eikä kylmää, ei ole magneettinen eikä laukaise metallinpaljastinta. Siksi se on vakiovalinta lentokentillä, elintarviketeollisuuden tuotantolinjoilla, joilla tuotteet kulkevat metallinilmaisimen läpi, sekä sähköasennuksessa, jossa metallittomuutta arvostetaan.
Samaan suojaustasoon pääsy vaatii komposiitilta enemmän materiaalia. Kärki on paksumpi, ja kenkä näyttää kärjestä pyöreämmältä ja leveämmältä. Kapealestisen jalan omistajalle tämä voi olla jopa etu, mutta ahtaissa paikoissa, kuten ajoneuvon polkimilla tai tikkailla, ylimääräinen tilavuus voi häiritä.
Hintataso on yleensä 90-200 euroa. Kotimaisilla valmistajilla, kuten Sievillä ja Jalaksella, on mallistoissaan runsaasti metallittomia vaihtoehtoja. Valikoimaa voi vertailla turvakenkien tuotealueella.
Myytti: teräskärki katkaisee varpaat
Työmailla kiertää yhä tarina, jonka mukaan teräskärki painuu raskaan kuorman alla kasaan ja leikkaa varpaat irti, joten ”ilman kärkeä olisi turvallisempaa”. Väite ei pidä paikkaansa. Kuorma, joka pystyy litistämään 15 kN:n puristustestin kestävän teräskärjen, murskaisi suojaamattoman jalan joka tapauksessa. Varvassuoja ostaa aikaa ja tilaa joka tilanteessa, jossa suojaamaton jalka vahingoittuisi.
Toinen väärinkäsitys on, että komposiitti suojaa huonommin, koska se on ”muovia”. Sertifioitu komposiittikärki läpäisee täsmälleen saman 200 joulen testin. Ero näkyy vasta testirajan ylittävissä iskuissa: teräs taipuu, ja komposiitti voi haljeta. Kummassakin tapauksessa kenkä vaihdetaan heti kovan iskun jälkeen, vaikka ulkoa ei näkyisi mitään.
Varvassuojan materiaalin valinta työn mukaan
Ammattilainen aloittaa valinnan työympäristöstä, ei kengän ulkonäöstä. Useimmissa tilanteissa nämä kysymykset ratkaisevat asian:
- Kulkeeko työntekijä metallinpaljastimen läpi tai työskenteleekö hän metallinilmaisimen lähellä? Valitse komposiitti.
- Onko työ pääosin ulkona talvella? Komposiitti on lämpimämpi, ellei kenkä ole paksusti eristetty talvisaapas.
- Kävelläänkö päivän aikana yli 10 km? Kevyempi alumiini- tai komposiittikärki vähentää väsymistä.
- Onko riskinä raskas, terävä taakka, esimerkiksi teräsprofiilit tai valukappaleet? Teräs on perusteltu valinta.
- Painaako ensisijaisesti budjetti? Teräskärkinen S3-kenkä on edullisin tapa täyttää vaatimukset.
Sääntöön on poikkeuksia. Hyvin eristetyssä talviturvasaappaassa teräskärjen kylmyys ei juuri tunnu, koska eristekerros vaimentaa sitä. Kylmäsuojavaatimus näkyy tällöin CI-merkintänä, ja se kertoo kylmästä enemmän kuin kärjen materiaali. Talvikäytössä myös pito ratkaisee, joten kannattaa lukea artikkeli talvikenkien liukuesteistä ja nastoista.
Muista myös, että varvassuoja ja naulaanastumissuoja ovat eri asioita. EN ISO 20345:2022 -version merkinnät erottavat metallisen välipohjan (PL) ja tekstiilisen, metallittoman välipohjan (PS). Täysin metallittomassa kengässä on oltava sekä komposiittikärki että tekstiilivälipohja.
Yleisimmät virheet varvassuojan valinnassa
Koko valitaan tavallisen kengän mukaan. Varvassuoja ei jousta. Jos isovarvas koskettaa kärkeä seistessä, se hakkaa kärkeen jokaisella askeleella alamäessä ja tikkailla. Varpaiden ja kärjen väliin tulisi jäädä noin sentti tilaa, ja sovitus tehdään työsukat jalassa iltapäivällä, kun jalka on turvonnut.
Komposiitti valitaan pelkän painon vuoksi, vaikka kärki ei mahdu lestiin. Leveä komposiittikärki voi hangata pikkuvarvasta, jos lesti on kapea. Kokenut myyjä katsoo ensin jalan muodon ja vasta sitten materiaalin.
Iskun saanutta kenkää käytetään edelleen. Varvassuojaa ei ole suunniteltu kestämään kahta täyttä iskua. Rakennusliikkeessä, jossa kenkä pudonneen muottilevyn jälkeen vaihdetaan rutiinisti, säästetään pitkällä aikavälillä sekä rahaa että varpaita.
UKK
Onko komposiittikärki yhtä turvallinen kuin teräskärki?
On. Molemmat täyttävät EN ISO 20345 -standardin vaatimuksen 200 joulen iskusta ja 15 kN:n puristuksesta. Erot koskevat painoa, lämmönjohtavuutta ja metallittomuutta, eivät standardin mukaista suojaustasoa.
Mikä varvassuojan materiaali on paras talvityöhön?
Komposiitti, koska se ei johda kylmää. Jos käytössä on paksusti eristetty, CI-merkitty talviturvasaapas, teräskärjenkin kylmyys jää vähäiseksi.
Kuinka usein turvakengät pitää vaihtaa?
Aktiivisessa työssä tyypillisesti 6-12 kuukauden välein, tai heti kovan iskun, pohjan kulumisen tai yläosan repeämän jälkeen. Työnantajan velvollisuus on huolehtia, että henkilönsuojaimet ovat kunnossa.
Varvassuoja kannattaa valita työympäristön mukaan
Teräs on edullinen ja kestävä valinta raskaaseen teollisuuteen. Alumiini keventää kenkää ilman paksua kärkeä. Komposiitti on lämmin, kevyt ja metalliton, joten se on oikea ratkaisu talviseen ulkotyöhön ja metallinpaljastimien ympäristöön. Suojaustaso on kaikissa sama. Ratkaise siksi ensin työn olosuhteet, sovita kenkä huolella ja vaihda se heti kovan iskun jälkeen.