Märkä turvakenkä aamulla on pienen yrityksen arkea marraskuusta huhtikuuhun, ja työjalkineiden kuivatus ja nahan hoito ratkaisevat, kestääkö 120-200 euron pari kaksi talvea vai vain yhden. Artikkeli on tarkoitettu rakennus-, kuljetus- ja maatalousalan työntekijöille sekä työnantajille, jotka hankkivat jalkineet koko porukalle. Siinä käydään läpi, miten kenkä kuivataan nopeasti mutta vahingoittamatta, miten nahkaa hoidetaan käytön aikana ja mitkä tottumukset lyhentävät jalkineen ikää eniten.
Miksi kosteus tuhoaa työjalkineen sisältäpäin
Useimmiten kengän pilaa hiki eikä sadevesi. Jalka erittää kovan työpäivän aikana jopa desilitran kosteutta, ja suljetussa turvakengässä se imeytyy vuoriin, pohjalliseen ja nahan sisäpintaan. Kun kenkä ei ehdi kuivua yön aikana, bakteerikanta kasvaa, haju pinttyy ja vuorimateriaali alkaa hajota kantapään kohdalta.
Nahassa kosteus aiheuttaa toisen ongelman. Kun märkä nahka kuivuu liian nopeasti, siitä haihtuvat vesi ja nahan omat rasvat. Seurauksena on jäykkä, halkeileva pinta varvastaipeen kohdalla. Sama kohta murtuu ensimmäisenä, ja sen jälkeen vesi pääsee sisään myös sateella.
Suomen talvi tekee tilanteesta vaikeamman. Tiesuola imee nahasta kosteutta ja jättää valkoisia raitoja, jotka eivät ole pelkkä kauneusvirhe. Suolakiteet kuivattavat nahkaa ja kuluttavat saumalankoja, jos niitä ei pestä pois.
Työjalkineiden kuivatus oikein – vaihe vaiheelta
Ammattilainen aloittaa kuivatuksen heti työvuoron päätyttyä eikä vasta seuraavana aamuna. Toimiva rutiini on yksinkertainen:
1. Avaa nauhat kokonaan ja vedä kieli auki, jotta ilma kiertää varressa.
2. Irrota pohjalliset ja kuivaa ne erikseen. Pohjallinen pidättää usein enemmän kosteutta kuin itse kenkä.
3. Pyyhi lika ja suola pois nihkeällä liinalla ennen kuivumista.
4. Täytä hyvin märkä kenkä sanomalehdellä tai imukykyisellä paperilla ja vaihda paperi 1-2 tunnin päästä.
5. Kuivaa huoneenlämmössä tai sähköisellä kenkäkuivaimella, jonka lämpötila pysyy alle 40 °C:ssa.
Sähköisiä kenkäkuivaimia saa noin 25-80 eurolla. Halvimmat ovat kenkään asetettavia lämpövastuksia, kalliimmissa on puhallin, joka kierrättää lämmintä ilmaa kärkeen asti. Puhallinmalli kuivaa turvakengän kärjen tehokkaammin, koska varvassuojan ympärille kertyvä kosteus ei haihdu pelkällä lämmöllä.
Rakennustyömailla kuivauskaappi on usein sosiaalitiloissa. Se toimii hyvin, kunhan lämpötilan voi säätää. Moni kaappi on mitoitettu sadevaatteille ja käy 50-60 asteessa, mikä on nahalle liikaa. Kenkiä varten kaapin alahylly tai erillinen kuivain on turvallisempi valinta.
Yleisimmät virheet kuivatuksessa ja hoidossa
Patteri, saunan lauteet tai uunin luukku. Kova lämpö kuivaa kengän nopeasti, mutta nahka kutistuu ja kovettuu, ja pohjan liimasaumat voivat irrota. PU- ja TPU-pohjaisissa turvakengissä liimaus on kriittinen kohta, eikä takuu yleensä korvaa lämmön aiheuttamaa irtoamista.
Sama pari joka päivä. Kokonaan märkä kenkä tarvitsee kuivuakseen noin 24 tuntia. Kahdessa vuorottelevassa parissa kumpikin kuluu hitaammin, joten kaksi paria kestää yhteensä selvästi pidempään kuin kaksi peräkkäin käytettyä. Myös työnantajan kannattaa huomioida tämä hankinnoissa.
Rasvaus märkään tai likaiseen nahkaan. Rasva sulkee lian ja suolan nahan sisään. Kenkä puhdistetaan ensin, annetaan kuivua kosteaksi ja hoitoaine levitetään vasta sitten.
Nahan hoito käytössä – mitä, milloin ja kuinka paljon
Nahan hoidossa ratkaisee kengän rakenne. Sileä nahka, nubuk ja kalvollinen kenkä tarvitsevat kukin vähän eri hoitoa.
Sileä täysjyvänahka kestää perinteistä kenkärasvaa tai vahaa. Kevyessä käytössä riittää hoito 2-4 viikon välein, märissä olosuhteissa kuten navetassa tai kaivutyömaalla kerran viikossa. Kerros levitetään ohuesti, ja ylimääräinen pyyhitään pois 15-30 minuutin kuluttua.
Nubuk ja mokka eivät kestä paksua rasvaa, sillä pinta tummuu ja nukka liimautuu kiinni. Niille sopivat suihkutettavat kyllästeet ja kenkäharja. Kyllästys uusitaan, kun vesi ei enää helmeile pinnalla.
Kalvolliset kengät, kuten Gore-Tex-kalvolla varustetut mallit, hoidetaan kevyemmin. Raskas öljypohjainen rasva voi tukkia nahan huokoset, jolloin kalvon hengittävyys heikkenee eikä hiki pääse ulos. Valmistajat suosittelevat yleensä vesipohjaista vahaa tai kyllästesuihketta.
Hiusrajan saumat ja varvastaive saavat eniten rasitusta, joten ne kannattaa käsitellä huolellisimmin. Suolaraidat poistetaan haalealla vedellä, johon on lisätty tilkka etikkaa, ja vasta kuivumisen jälkeen kenkä rasvataan.
Myytti: mitä enemmän rasvaa, sitä parempi kenkä
Moni uskoo, että paksu rasvakerros tekee työkengästä vedenpitävän ja pidentää sen ikää. Liika rasva pehmentää nahkaa niin paljon, että varsi menettää tukevuutensa. Etenkin nilkkurimallissa tämä tuntuu, kun nilkkatuki löystyy ja kenkä alkaa ”lyyhistyä”.
Ylirasvattu nahka myös kerää pölyä ja hiekkaa, jotka hiovat pintaa kuin hiekkapaperi. Ohut kerros säännöllisesti toimii paremmin kuin paksu kerros harvoin.
Vedenpitävyys tulee rakenteesta eli kalvosta, saumoista ja kielen palkeesta, ei rasvasta. Rasva pitää nahan joustavana ja hylkii vettä pinnalla, mutta vuotavaa saumaa se ei korjaa. Jos tarvitset aidosti vedenpitävän jalkineen kosteisiin oloihin, katso vertailu turvasaappaan ja turvakengän käyttökohteista.
Poikkeukset ja erikoistapaukset
Kaikki työjalkineet eivät ole nahkaa. Jalaksen ja muiden valmistajien kumi- ja PU-turvasaappaat eivät kaipaa rasvaa ollenkaan. Niille riittää pesu vedellä ja sisäpuolen kuivatus, joka on usein vaikeampaa kuin nahkakengässä, koska saapas ei hengitä lainkaan. Saappaan kuivaimeen kannattaa liittää varsijatke, jotta lämmin ilma kulkee kärkeen asti.
ESD- ja antistaattiset jalkineet ovat toinen erikoistapaus. Sähkönjohtavuus kulkee yleensä pohjan ja pohjallisen kautta, joten tavallinen pohjallinen tai likainen pohjapinta voi heikentää ominaisuutta. Alkuperäinen pohjallinen palautetaan aina kuivumisen jälkeen, ja kengän resistanssi testataan työpaikan mittarilla tasaisin väliajoin.
Ruoka- ja elintarviketeollisuudessa jalkineet desinfioidaan usein päivittäin. Pesuaineet kuivattavat nahkaa tavallista nopeammasti, joten näissä töissä mikrokuitu- tai kokonaan synteettiset jalkineet ovat useimmiten käytännöllisempiä.
Työnantajan rooli jalkineiden kunnossapidossa
Turvajalkine on henkilönsuojain, ja työnantajan velvollisuus on huolehtia sen lisäksi myös siitä, että suojain pysyy käyttökelpoisena. Käytännössä kunnossapidon kustannus jää usein työntekijälle, vaikka vastuu ei sitä tarkoita.
Toimivia ratkaisuja ovat sosiaalitiloihin hankittu kenkäkuivain, työmaalle varattu hoitoainepaketti ja hankintasopimus, jossa jokaiselle työntekijälle kuuluu kaksi vuorottelevaa paria. Lisätietoa vaatteiden ja varusteiden huollosta yleisemmin löytyy artikkelista työvaatteiden pesu ja huolto.
UKK
Kuinka kauan märän turvakengän kuivuminen kestää?
Huoneenlämmössä noin 24 tuntia, jos pohjallinen irrotetaan ja kenkä täytetään paperilla. Puhaltimellinen kenkäkuivain lyhentää ajan 3-8 tuntiin kengän kastumisasteen mukaan.
Voiko turvakengän pestä pesukoneessa?
Nahkaisia turvakenkiä ei pestä koneessa, koska nahka kovettuu ja liimasaumat voivat irrota. Jotkin tekstiilipintaiset mallit kestävät käsinpesun. Tarkista aina valmistajan ohje kengän kielen etiketistä tai tuotesivulta.
Kuinka usein työkengän nahka pitää rasvata?
Kuivissa sisätöissä riittää 3-4 viikon välein, märissä ulkotöissä kerran viikossa. Hoidon tarpeen huomaa siitä, että nahan pinta vaalenee tai vesi imeytyy helmeilemättä.
Arkirutiini ratkaisee jalkineen iän
Kenkien eliniän määrää se, mitä kengille tehdään joka ilta. Kaksi vuorottelevaa paria, pohjallisten irrotus, kuivatus alle 40 asteessa ja ohut hoitokerros puhtaaseen nahkaan pidentävät hyvän turvakengän käyttöiän jopa kaksinkertaiseksi. Jos kenkä silti kastuu läpi joka päivä, vika on todennäköisesti jalkineen valinnassa eikä hoidossa, ja silloin kannattaa harkita työtehtävään paremmin sopivaa mallia.