Putoamissuojaimet ovat pakollinen varuste aina, kun työssä on putoamisvaara eikä kaiteilla, telineillä tai nostotasoilla saada riskiä poistettua. Artikkeli on tarkoitettu rakennusalan yrittäjälle, kattoasentajalle, teollisuuden kunnossapitäjälle ja hankinnoista vastaavalle henkilölle, joka haluaa tietää, miten valjaat, köydet ja kiinnityspisteet muodostavat toimivan kokonaisuuden. Kun kokonaisuus on oikein mitoitettu, putoaminen pysähtyy ennen maata, eikä varusteisiin tuhlata rahaa.
Putoamissuojain on EU:n PPE-asetuksen mukaan luokan III henkilönsuojain. Se tarkoittaa, että virheellinen valinta voi johtaa kuolemaan tai pysyvään vammaan. Asetuksen vaatimukset löytyvät tarkemmin artikkelista henkilönsuojainten asetus 2016/425.
Putoamissuojaimet muodostavat järjestelmän, eivät yksittäistä tuotetta
Ammattilainen ei puhu pelkistä valjaista vaan putoamisenestojärjestelmästä. Siinä on kolme osaa: kiinnityspiste, liitososa (köysi, vaimennin tai kelautuva estin) ja kokovaljaat. Jos yksikin osa on väärä, koko järjestelmä pettää.
Järjestyksellä on merkitystä. Kokenut työnjohtaja katsoo ensin kiinnityspisteen, sitten vapaan putoamistilan ja vasta lopuksi valjaat. Valjaat ovat usein se osa, josta keskustellaan eniten, vaikka ongelmat syntyvät tyypillisesti kahdessa ensimmäisessä vaiheessa.
Valjaat – kokovaljaat, istuvaljaat ja työasemointivyö
Putoamisen pysäyttämiseen hyväksytään ainoastaan EN 361 -kokovaljaat. Niissä on selkäpuolella kiinnityslenkki ja usein myös rintalenkki, jota käytetään esimerkiksi tikkailla liukujarrun kanssa. Perustason kokovaljaat maksavat noin 40-80 €. Ammattilaistason valjaat, joissa on pehmustettu lantio-osa, työasemointivyö ja pikasoljet, maksavat 150-350 €. Hintahaarukkaa näkee esimerkiksi Skylotecin, Petzlin, 3M:n ja Millerin mallistoissa.
EN 358 -työasemointivyö ei ole putoamissuojain. Sillä tuetaan asentajaa paikallaan esimerkiksi pylväällä, mutta se ei kestä putoamisen nykäystä. Sama koskee EN 813 -istuvaljaita, joita käytetään köysityössä aina yhdessä kokovaljaiden ominaisuuksien kanssa.
Sovitus on puolet turvallisuudesta. Reisihihnojen alle pitää mahtua kämmen litteänä, ja selkälenkin on oltava lapaluiden välissä. Talvella valjaat sovitetaan talvihaalarin päälle. Kesällä T-paidan päälle säädetyt valjaat eivät mene marraskuussa kiinni, tai ne kiristetään niin löysälle, että käyttäjä voi luiskahtaa niistä ulos.
Köydet, vaimentimet ja kelautuvat estimet
Liitososa ratkaisee, kuinka pitkä putoaminen on ja kuinka kova nykäys kehoon kohdistuu. Yleisimmät vaihtoehdot ovat:
EN 354 + EN 355: liitosköysi ja nykäyksenvaimennin, enintään 2 m, hinta noin 40-120 €
EN 360: kelautuva putoamisen estin, joka lukittuu heti, hinta noin 150-600 €
EN 353-2: liukujarru joustavassa johteessa, sopii pystysuuntaiseen työhön, kuten mastoille
EN 353-1: kiinteä johde tikkaissa, esimerkiksi teollisuuden siiloissa
EN 362: liittimet eli sulkurenkaat, joissa on aina oltava lukittuva portti
Nykäyksenvaimennin rajoittaa kehoon kohdistuvan voiman 6 kN:iin, mutta se aukeaa jopa 1,75 metriä. Tästä syntyy alan yleisin laskuvirhe, josta lisää alla.
Kelautuva estin on usein paras ratkaisu matalilla korkeuksilla. Se pysäyttää putoamisen alle metrissä. Poikkeuksena on vaakasuora käyttö katon reunalla: tavallinen estin ei kestä terävää reunaa, vaan siihen tarvitaan reunatestattu malli, joka on merkitty esimerkiksi tunnuksella ”SRL-LE”.
Myytti: kahden metrin köysi riittää neljän metrin korkeuteen
Moni uskoo, että kahden metrin liitosköysi suojaa, jos putoamiskorkeutta on enemmän kuin kaksi metriä. Todellisuudessa tarvittava vapaa tila kiinnityspisteen alapuolella on noin 5,5-6,5 metriä. Siihen lasketaan köyden pituus (2 m), vaimentimen aukeaminen (enintään 1,75 m), käyttäjän pituus selkälenkistä jalkoihin (noin 1,5 m) ja turvavara (1 m).
Jos kiinnityspiste on jalkojen tasolla eikä pään yläpuolella, matka pitenee entisestään. Esimerkiksi hallin kattoristikoissa neljän metrin korkeudella työskentelevä asentaja ehtii köysi-vaimenninyhdistelmällä osua lattiaan ennen kuin putoaminen pysähtyy. Sellaiseen kohteeseen tarvitaan kelautuva estin tai työtä rajoittava järjestelmä, joka estää pääsyn reunalle kokonaan.
Kiinnityspisteet ja EN 795
Kiinnityspisteen on kestettävä vähintään 12 kN yhtä käyttäjää kohden, ja jokaisesta lisäkäyttäjästä vaatimus kasvaa. EN 795 jakaa kiinnityslaitteet tyyppeihin: A on kiinteä kiinnityspiste, B tilapäinen ja siirrettävä (esimerkiksi palkkikiinnitin tai tekstiilinen kiinnityshihna), C vaakasuora joustava johde, D jäykkä kisko ja E painoon perustuva katolle asetettava ankkuri.
Kaide, ilmanvaihtoputki, telineen poikkiputki tai kattotuolin ristikko ei ole kiinnityspiste, ellei sitä ole erikseen mitoitettu siihen tarkoitukseen. Tämä on rakennustyömailla yleinen ja vaarallinen oikopolku. Ankkurointihihna kantavan teräspalkin ympärillä on 30-60 euron investointi, joka poistaa arvailun.
Rakennustyön turvallisuutta koskeva valtioneuvoston asetus 205/2009 edellyttää ensisijaisesti yhteisiä suojauksia, kuten kaiteita ja suojaverkkoja. Henkilökohtainen putoamissuojain on se ratkaisu, jota käytetään, kun yhteisiä suojauksia ei saada toteutettua. Työnantajan vastuista kerrotaan tarkemmin artikkelissa työnantajan velvollisuus hankkia henkilönsuojaimet.
Yleisimmät virheet putoamissuojauksessa
Pelastussuunnitelma puuttuu. Valjaissa roikkuminen aiheuttaa roikkumistrauman, joka voi muuttua hengenvaaralliseksi jo 15-30 minuutissa. Työmaalla on oltava valmiiksi mietitty tapa laskea pudonnut alas, esimerkiksi pelastuslaite tai nostolava. Hätänumeroon soittaminen ei riitä, sillä pelastuslaitoksen saapuminen Pohjois-Suomen haja-asutusalueelle voi kestää yli puoli tuntia.
Tarkastuskirjanpito laiminlyödään. Putoamissuojaimet tarkastetaan silmämääräisesti ennen jokaista käyttöä. Lisäksi pätevän henkilön on tehtävä määräaikaistarkastus vähintään 12 kuukauden välein. Jokaisella yksilöllä on oltava oma tarkastuskortti. Kun valjaat kulkevat pakettiautossa sekalaisessa laatikossa, kukaan ei tiedä, mitkä niistä ovat jo pysäyttäneet putoamisen.
Pysäyttäneitä suojaimia käytetään uudelleen. Jos valjaat tai vaimennin ovat kerran pysäyttäneet putoamisen, ne poistetaan käytöstä heti, vaikka niissä ei näkyisi vauriota. Sama koskee tekstiiliosia, joihin on roiskunut hitsauskipinöitä, kemikaaleja tai bitumia.
Käyttöikä ja hankinta
Tekstiilisten valjaiden ja köysien käyttöikä on valmistajasta riippuen yleensä 5-10 vuotta valmistuspäivästä. UV-säteily, pakkanen ja hiekka lyhentävät sitä. Kelautuvat estimet huolletaan valmistajan ohjeen mukaan, ja niitä voi olla mahdotonta korjata itse.
Yrityksen kannattaa vakioida yksi valjasmalli ja yksi liitinmerkki. Silloin koulutus on yksinkertaisempaa, varaosat sopivat toisiinsa eikä yhteensopivuutta tarvitse selvittää joka kerta. Valmiit turvavaljaat ja paketit, joissa on valjaat, vaimenninköysi, liitin ja kassi, maksavat noin 100-250 €. Ne sopivat satunnaiseen käyttöön. Päivittäisessä katto- ja mastotyössä kannattaa koota järjestelmä tehtävän mukaan.
UKK
Missä korkeudessa putoamissuojaimia on käytettävä?
Rakennustyössä putoamissuojaus vaaditaan yleensä noin kahden metrin putoamiskorkeudesta alkaen. Se voi olla tarpeen matalammallakin, jos alapuolella on esimerkiksi koneita, terästankoja tai vettä. Ensisijainen keino on aina yhteinen suojaus, kuten kaide.
Kuinka usein valjaat on tarkastettava?
Käyttäjä tarkastaa valjaat ennen jokaista käyttöä. Pätevän henkilön tekemä määräaikaistarkastus on tehtävä vähintään kerran 12 kuukaudessa, ja tulos kirjataan tuotekohtaiseen tarkastuskorttiin.
Voiko työasemointivyötä käyttää putoamisen estämiseen?
Ei voi. EN 358 -vyö tukee työasentoa, mutta putoamisen pysäyttämiseen hyväksytään vain EN 361 -kokovaljaat.
Ennen ensimmäistä nousua
Toimiva putoamissuojaus suunnitellaan alhaalta ylöspäin. Ensin selvitetään kestävä kiinnityspiste, sen jälkeen lasketaan vapaa putoamistila ja valitaan sen mukaan köysi, vaimennin tai kelautuva estin. Vasta tämän jälkeen sovitetaan kokovaljaat työvaatteiden päälle. Kun kokonaisuuteen lisätään pelastussuunnitelma ja tarkastuskortit, järjestelmä toimii myös silloin, kun sitä oikeasti tarvitaan.