Työnantajan velvollisuus hankkia henkilönsuojaimet koskee jokaista työpaikkaa, jossa vaaroja ei saada poistettua rakenteellisilla tai teknisillä keinoilla. Asiasta säädetään työturvallisuuslaissa, joten se ei ole pelkkä hyvä tapa. Pienyrittäjälle, työnjohtajalle ja uudelle työntekijälle on hyödyllistä tietää, mitä laki vaatii, mistä maksaa työnantaja ja missä kohdassa vastuu siirtyy työntekijälle. Kun asiat on selvitetty etukäteen, vältetään riidat, turhat hankinnat ja pahimmillaan työtapaturmatutkinta.
Mitä laki sanoo henkilönsuojaimista
Työturvallisuuslain (738/2002) 15 § velvoittaa työnantajan hankkimaan työntekijän käyttöön tarpeelliset henkilönsuojaimet maksutta, jos tapaturman tai sairastumisen vaaraa ei voida välttää tai rajoittaa riittävästi muilla keinoilla. Työnantajan on myös huolehdittava siitä, että suojaimia käytetään. Tarkemmat säännöt suojainten valinnasta ja käytöstä ovat valtioneuvoston päätöksessä 1407/1993.
Suojainten valmistusta ja markkinoille saattamista koskee EU:n henkilönsuojainasetus 2016/425. Asetus määrää, millainen tuotteen pitää olla. Työturvallisuuslaki taas määrää, kenen pitää se hankkia ja milloin.
Henkilönsuojain on aina viimeinen keino. Laki edellyttää, että melu vaimennetaan ensin koneesta, pöly imetään kohdepoistolla ja putoamisvaara estetään kaiteilla. Vasta jäljelle jäävää vaaraa torjutaan kuulosuojaimilla, hengityssuojaimilla ja valjailla.
Vaarojen arviointi ratkaisee, mitä hankitaan
Velvoite ei tarkoita, että jokaiselle ostetaan kaikki mahdollinen. Ammattilainen aloittaa työturvallisuuslain 10 §:n mukaisesta vaarojen arvioinnista ja käy siinä läpi jokaisen työvaiheen. Arvioinnin tuloksena syntyy suojainmatriisi, jossa jokaiselle tehtävälle on merkitty tarvittavat suojaimet ja niiden standardit.
Rakennustyömaalla lista on yleensä pitkä: suojakypärä (EN 397), turvakengät S3-luokassa (EN ISO 20345), luokan 2 tai 3 näkyvyysvaate (EN ISO 20471), suojalasit, kuulosuojaimet ja työkäsineet. Ravintolan keittiössä tarvitaan liukumattomat työkengät ja tarvittaessa viiltosuojakäsine. Hitsaaja tarvitsee EN ISO 11611 -standardin mukaisen suojavaatetuksen ja hitsauskäsineet.
Hintaluokat vaihtelevat paljon. Perustason S3-turvakengät maksavat 60-90 €, ammattilaistason 110-180 € ja premium-mallit yli 200 €. Passiiviset kuulosuojaimet, esimerkiksi 3M Peltor Optime -sarjasta, saa noin 20-40 eurolla. FFP2-hengityssuojaimen kappalehinta on 0,50-2 €. Nämä ovat pieniä summia verrattuna yhteen sairauspoissaoloon.
Työvaate vai henkilönsuojain – yleinen väärinkäsitys
Moni olettaa, että työnantajan on lain mukaan maksettava kaikki työvaatteet. Näin ei ole. Lain velvoite koskee henkilönsuojaimia eli varusteita, jotka suojaavat käyttäjää tietyltä vaaralta. Tavallinen puuvillainen työhousu tai logolla painettu t-paita ei ole henkilönsuojain.
Raja on kuitenkin häilyvä. Talvella ulkona työskentelevän kylmäsuoja-asu voi olla henkilönsuojain, jos riskinarviossa kylmä on todettu terveysvaaraksi. Moottoritien varressa työskentelevän näkyvyysvaate on henkilönsuojain, vaikka se näyttää tavalliselta takilta. Työehtosopimukset voivat lisäksi velvoittaa työnantajan antamaan työvaatteet tai maksamaan vaaterahaa, vaikka laki ei sitä vaatisi. Rakennus- ja kiinteistöpalvelualan TES:t kannattaa tarkistaa erikseen.
Myös toinen myytti kannattaa kumota: CE-merkintä ei yksin kerro, sopiiko suojain tehtävään. CE-merkintä henkilönsuojaimissa kertoo, että tuote täyttää perusvaatimukset. Suojaustaso ja käyttötarkoitus luetaan standardimerkinnöistä ja käyttöohjeesta.
Mitä työnantajan velvollisuus käytännössä sisältää
Pelkkä ostaminen ei riitä. Kokenut työsuojelupäällikkö käy velvoitteen läpi viidessä osassa:
1. Valinta – suojain vastaa vaaraa ja sopii käyttäjälle kokonsa ja mallinsa puolesta.
2. Maksuttomuus – työntekijältä ei peritä maksua eikä palkasta tehdä vähennyksiä.
3. Opastus – käyttäjä tietää, miten suojain puetaan, säädetään ja tarkastetaan.
4. Huolto ja uusiminen – kuluneet ja vaurioituneet suojaimet vaihdetaan, ja suojaimet pestään valmistajan ohjeen mukaan.
5. Käytön valvonta – esimies puuttuu tilanteeseen, jos suojainta ei käytetä.
Henkilökohtaisuus on usein unohtunut asia. Valtioneuvoston päätöksen mukaan suojaimet on tarkoitettu henkilökohtaiseen käyttöön, ja jos niitä käyttää useampi henkilö, hygieniasta on huolehdittava. Yhteiset kuulosuojaimet varastohyllyllä voivat olla laillisia, kun pehmusteet vaihdetaan, mutta yhteiset turvakengät eivät käytännössä ole.
Suojaimen täytyy myös sopia käyttäjälleen. Naisille, pienikokoisille ja isokokoisille on oltava omat kokonsa ja lestinsä. Liian suuri turvasaapas tai valuva kypärä ei suojaa niin kuin pitäisi.
Yleisimmät virheet suojainhankinnoissa
Hankinta tehdään hinnan mukaan. Halvin turvakenkä on tyypillisesti tuote, jota kukaan ei halua käyttää kahdeksaa tuntia. Ne jäävät kaappiin, ja työntekijät tulevat töihin omilla lenkkareillaan. Laskelma kannattaa tehdä käyttöpäivää kohden. Esimerkiksi 150 euron kenkä, joka kestää 12 kuukautta, maksaa alle euron työpäivää kohden.
Suojaimia ei uusita. Suojakypärän käyttöikä on valmistajasta riippuen yleensä 3-5 vuotta valmistuspäivästä. Monella työmaalla on kuitenkin käytössä kypäriä, joiden päivämäärää kukaan ei ole tarkistanut. Näkyvyysvaatteella on valmistajan ilmoittama pesukertojen enimmäismäärä, jonka jälkeen heijastimien teho heikkenee.
Vastuu jää paperille. Pienessä Tampereella toimivassa sähköurakointiyrityksessä suojaimet voi olla hankittu oikein, mutta jos kukaan ei ole kirjannut, kenelle mitäkin on annettu ja opastettu, työnantaja ei pysty osoittamaan täyttäneensä velvollisuutensa tapaturman jälkeen. Yksinkertainen luovutuslista allekirjoituksineen riittää.
Työntekijän vastuu ja poikkeustilanteet
Työturvallisuuslaki velvoittaa myös työntekijää: hänen on käytettävä annettuja suojaimia ja hoidettava niitä huolellisesti. Jos työntekijä toistuvasti kieltäytyy käyttämästä kypärää, työnantaja voi antaa varoituksen. Pahimmassa tapauksessa työsuhde voidaan päättää.
Vuokratyössä vastuu jakautuu. Pääsääntöisesti käyttäjäyritys vastaa työpaikkakohtaisista suojaimista, mutta perusvarusteista kannattaa sopia vuokrayrityksen kanssa kirjallisesti. Yksinyrittäjä ilman palkattuja työntekijöitä ei ole työnantaja, eikä 15 § koske häntä. Yhteisellä rakennustyömaalla päätoteuttajan vaatimukset, kuten luokan 3 näkyvyysvaate, sitovat kuitenkin myös häntä.
Joissain yrityksissä työntekijä ostaa suojaimet itse ja saa kulut korvattuna. Malli on laillinen, kunhan työntekijä ei maksa mitään lopullisesti itse ja työnantaja varmistaa, että hankittu suojain on oikea. Laajemmin aihetta käsitellään artikkelissa henkilönsuojaimet (PPE) – mitä jokaisen tulee tietää.
UKK
Voiko työnantaja periä turvakengistä maksun tai vähentää sen palkasta?
Ei voi, jos turvakengät on todettu riskinarvioinnissa tarpeellisiksi. Henkilönsuojaimet on annettava työntekijälle maksutta. Työnantaja voi kuitenkin rajata valinnan tiettyihin malleihin tai hintaluokkaan, kunhan suojaustaso on riittävä.
Ovatko työnantajan maksamat henkilönsuojaimet verotettavaa etua?
Eivät ole. Henkilönsuojaimet ovat työvälineitä, joita työntekijä tarvitsee työssään, eikä niitä veroteta luontoisetuna. Tavalliseen siviilikäyttöön sopivat vaatteet voidaan arvioida eri tavalla.
Kuka maksaa, jos työntekijä hukkaa tai rikkoo suojaimen?
Työnantajan on hankittava tilalle uusi suojain, koska työtä ei saa tehdä ilman suojaa. Korvausvastuu tahallisista tai törkeän huolimattomista vahingoista ratkaistaan vahingonkorvauslain mukaan, mutta normaali kuluminen on aina työnantajan kustannus.
Lopuksi: tarkista riskinarvio ennen seuraavaa tilausta
Ennen seuraavaa suojaintilausta kannattaa avata vaarojen arviointi ja verrata sitä siihen, mitä varastossa on. Tarkista standardit, koot, kypärien valmistuspäivät ja luovutuskirjanpito. Puutteet löytyvät yleensä nopeasti, ja niiden korjaaminen maksaa vähemmän kuin yksi työtapaturma tai työsuojelutarkastajan antama toimintaohje.