Työtakin valinta vuodenajan mukaan on yksi suurimmista käytännön kysymyksistä, kun ulkona työskentelevälle hankitaan vaatteita. Kuoritakki ja toppatakki ratkaisevat eri ongelmia, ja väärä valinta näkyy nopeasti joko hikisenä selkänä tai kylmettyneinä hartioina. Tämä artikkeli on tarkoitettu yrittäjälle, työnjohtajalle ja yksittäiselle ammattilaiselle, joka haluaa yhden tai kaksi takkia, jotka toimivat Suomen lokakuusta maaliskuuhun eivätkä jää kaappiin.
Mitä kuoritakki ja toppatakki oikeasti tekevät
Kuoritakki on vuoriton tai ohuesti vuoritettu suojakerros. Sen tehtävä on pitää tuuli ja vesi ulkona ja päästää kosteus ulos. Lämpö tulee alla olevista kerroksista, kuten fleecetakista, villapaidasta tai kevyestä toppaliivistä.
Toppatakissa eriste on valmiiksi takin sisällä. Tyypillisesti se on polyesterivanua, jota on 100-250 g/m², tai lämpimimmissä malleissa vielä enemmän. Takki on helppo: puet sen päälle ja lähdet. Lämpöä ei kuitenkaan voi säätää muuten kuin vetoketjulla.
Ero näkyy myös standardeissa. Kylmänsuojavaatteiden standardi on EN 342, joka koskee alle -5 asteen olosuhteita. Viileisiin olosuhteisiin, noin -5 asteeseen asti, on EN 14058. Sadesuojauksen kertoo EN 343, jossa vedenpitävyys ja hengittävyys luokitellaan erikseen. Kuoritakissa kannattaa etsiä EN 343 -merkintää, toppatakissa EN 342:ta, jos työtä tehdään pakkasella pitkiä aikoja paikallaan.
Työtakin valinta vuodenajan ja työn rasittavuuden mukaan
Kokenut työvaatehankkija ei kysy ensimmäisenä lämpötilaa. Hän kysyy, kuinka paljon ihminen liikkuu. Raudoittaja, joka nostaa ja kantaa koko päivän, tuottaa niin paljon lämpöä, että toppatakki on -10 asteessakin usein liian kuuma. Nosturinkuljettaja tai liikenteenohjaaja taas palelee samassa säässä kevyessä kuoressa, vaikka alla olisi kolme kerrosta.
Karkea jako toimii hyvin suomalaisessa ilmastossa:
Syksy ja kevät (+10…-5 °C): kuoritakki ja ohut välikerros riittävät lähes kaikkeen aktiiviseen ulkotyöhön. Tänä aikana märkyys on suurempi ongelma kuin kylmyys, joten vedenpitävyys ratkaisee. Räntäsade marraskuussa Helsingissä kastelee nopeammin kuin moni arvaa.
Talvi, aktiivinen työ (-5…-20 °C): kuori ja paksumpi välikerros tai kevyt toppatakki, jossa on hyvä tuuletus. Kainalovetoketjut ovat tässä käytössä enemmän kuin missään muualla.
Talvi, staattinen työ tai kova pakkanen (alle -15 °C): kunnollinen toppatakki tai talvihaalari on perusteltu. Pohjois-Suomessa, kuten Rovaniemellä tai Kittilässä, -25 asteen aamut ovat tavallisia, ja silloin kerrospukeutuminen pelkän kuoren varassa alkaa olla raskasta.
Kerrosten yhdistelyä käsitellään tarkemmin artikkelissa talviajan työvaatteista ja kerrospukeutumisesta kylmässä.
Myytti: paksumpi takki on aina lämpimämpi
Tämä on yleisin väärinkäsitys, ja se maksaa yrityksille rahaa ja työntekijöille mukavuutta. Paksu toppatakki on lämpimin vain niin kauan kuin sen alla on kuivaa. Kun raskas työ saa ihmisen hikoilemaan, kosteus jää vanuun ja aluskerrokseen. Tauolla tai siirryttäessä autoon ja takaisin märkä kerros jäähtyy, ja olo on kylmempi kuin ohuessa kuoressa olisi ollut.
Siksi rakennustyömaalla moni ammattilainen pitää koko talven kuoritakkia ja vaihtaa vain välikerrosta. Toppatakki on silloin varattu tauoille, työnjohdon kierroksille ja pakkaspäiville, joiden aikana seistään paikallaan.
Poikkeuksia on. Pakkasvarastossa -25 asteessa trukkia ajava työntekijä tarvitsee EN 342 -luokiteltua eristettä, vaikka hän liikkuisikin. Kuorella ja kerroksilla tähän ei päästä käytännössä.
Kuoritakki: mihin kiinnittää huomiota
Ammattilainen katsoo kuoritakissa ensin saumat. Teippaamattomista saumoista vesi pääsee läpi, vaikka kangas olisi vedenpitävä. Seuraavaksi tarkistetaan EN 343 -luokat: vedenpitävyys ja hengittävyys merkitään kumpikin asteikolla 1-4, ja ulkotyöhön sopii yleensä luokka 3 kumpaankin. Hengittävyysluokka 1 tarkoittaa käytännössä sitä, että takki kastelee sisältäpäin heti, kun työ on fyysistä.
Muita tärkeitä yksityiskohtia ovat kypärän päälle mahtuva huppu, pidennetty selkä, vahvikkeet olkapäissä ja kyynärpäissä sekä rintatasku, jonka saa auki käsineet kädessä. Ammattilaistason kuoritakit maksavat tyypillisesti 150-350 €. Blåklãderin, Snickersin ja L.Bradorin valikoimissa on kuorimalleja, jotka on suunniteltu nimenomaan rakennus- ja asennustyöhön. Valikoimaa voi katsoa kuoritakkien tuotealueelta.
Perustason kuoritakit, joiden hinta on 50-100 €, kelpaavat satunnaiseen käyttöön. Päivittäisessä työkäytössä niiden kalvo tai pinnoite kuitenkin pettää usein jo yhden tai kahden kauden aikana.
Toppatakki: milloin se on oikea ratkaisu
Toppatakki sopii parhaiten työhön, jossa liikutaan vähän, ja tilanteisiin, joissa vaatteen pukemisen pitää olla nopeaa. Kuljettajat, jotka nousevat ohjaamosta purkamaan kuormaa, kiinteistöhuollon lumityöt ja liikenteenohjaus ovat tyypillisiä esimerkkejä. Hyvässä talvityötakissa on irrotettava huppu, tuulilista vetoketjun takana, resorihihansuut ja riittävä pituus, jotta takki suojaa alaselän kumarassa.
Hinnat liikkuvat ammattilaistasolla noin 120-300 €. Näkyvyysluokitellut talvitakit, joissa on EN ISO 20471 -merkintä, ovat haarukan yläpäässä. Esimerkkejä löytyy talvityötakkien valikoimasta.
Kannattaa muistaa, että työnantajan velvollisuus tarjota henkilönsuojaimet koskee myös kylmältä suojaavaa vaatetusta silloin, kun riskinarvio sitä edellyttää. Jos työ tehdään pakkasella ulkona, kylmänsuoja on osa työturvallisuutta eikä pelkkä mukavuuskysymys.
Yleisimmät virheet takkia hankittaessa
Ensimmäinen virhe on ostaa yksi paksu toppatakki koko talveksi kaikille. Lokakuussa ja huhtikuussa se on liian kuuma, ja työntekijät alkavat käyttää omia takkejaan. Silloin myös näkyvyys- ja logovaatimukset jäävät toteutumatta.
Toinen virhe on valita koko pelkän kuoritakin perusteella. Kuoren alle pitää mahtua fleece tai toppaliivi. Takki sovitetaan siis välikerroksen kanssa, ja kädet nostetaan ylös ennen kuin koosta päätetään.
Kolmas virhe on unohtaa huolto. Kuoritakin vedenhylkivyys heikkenee likaantuessa, ja moni luulee takin vuotavan, vaikka se tarvitsisi vain pesun ja impregnoinnin. Huuhteluaine tukkii kalvon huokoset ja heikentää hengittävyyttä, joten sitä ei pidä käyttää.
UKK
Riittääkö pelkkä kuoritakki Suomen talveen?
Aktiivisessa työssä riittää usein -15 asteeseen asti, jos alla on hyvä aluskerros ja lämmin välikerros. Paikallaan tehtävässä työssä tai kovemmalla pakkasella tarvitaan eristetty takki tai haalari.
Kumpi kestää pidempään, kuori- vai toppatakki?
Laadukas kuoritakki kestää päivittäisessä käytössä yleensä 2-4 vuotta. Toppatakin vanu painuu pesuissa ja menettää eristyskykyään, jolloin käyttöikä on tyypillisesti 2-3 talvea. Ammattipesu ja oikea huolto pidentävät molempien ikää.
Mitä standardia talvityötakissa pitäisi etsiä?
Pakkastyöhön sopii EN 342 ja viileisiin olosuhteisiin EN 14058. Jos takin pitää suojata myös sateelta, etsi EN 343 -merkintää. Tieliikenteen ja työmaiden lähellä työskentelevän takissa tarvitaan lisäksi EN ISO 20471.
Kahden takin malli toimii useimmille
Kun budjetti ja työn luonne sallivat, toimivin ratkaisu on yhdistää laadukas kuoritakki ja erillinen eristekerros tai kevyt toppatakki. Sama kuori kelpaa syyskuusta toukokuuhun, ja lämpöä säädetään välikerroksella. Puhdas toppatakki kannattaa hankkia niille, jotka tekevät staattista työtä pakkasella. Ennen hankintaa työntekijältä kannattaa kysyä yksi asia: kuinka monta tuntia päivästä hän liikkuu ja kuinka monta seisoo paikallaan. Vastaus kertoo, kumpi takki hänelle sopii.