Turvajalkineiden S1, S2 ja S3 luokitukset kertovat, mihin riskeihin jalkineet antavat suojan – ja väärä luokka voi tarkoittaa merkittävää turvallisuusvajetta. Rakennustyömaalla, tehtaassa tai varastoympäristössä työskentelevä tarvitsee jalkineet, jotka vastaavat juuri hänen työympäristönsä riskejä. Tässä artikkelissa käydään läpi, mitä S1, S2 ja S3 käytännössä tarkoittavat, miten luokitukset eroavat toisistaan ja miten valita oikea suojaustaso eri töihin.
Perusvaatimukset, jotka kaikki turvajalkineet täyttävät
Ennen kuin tarkastellaan S-kirjaimen perässä olevaa numeroa, on tärkeää ymmärtää kaikkien turvajalkineiden yhteinen pohja. Standardi EN ISO 20345 määrittää minimivaatimukset, jotka jokaisen CE-merkityn turvajalkineen on täytettävä.
Nämä perusvaatimukset sisältävät 200 joulen varvassuojan teräskärjessä tai komposiittikärjessä, energianabsorption kantapäässä, öljynkestävän pohjan ja liukuesteet. Ilman näitä ominaisuuksia jalkinetta ei saa myydä turvajalkineena EU:n PPE-asetuksen (2016/425) nojalla.
S1 – perustaso kuiville sisätiloille
S1-luokan turvajalkine on suunniteltu ensisijaisesti kuiviin sisätiloihin, kuten tehtaiden tuotantotiloihin, varastoihin tai korjaamoihin, joissa ei esiinny märkäolosuhteita.
S1-jalkineessa on antistaattiset ominaisuudet ja energianabsorboiva kantapää – mutta siitä puuttuu vedensuoja tai nestettä hylkivä kärkiosa. Käytännössä S1-kengällä ei kannata astua lätäkköön tai märälle betonille. Luokka sopii esimerkiksi elektroniikkateollisuuteen, elintarviketuotantoon kuivissa tiloissa tai sisälogistiikkaan.
S2 – lisää suojaa kosteutta vastaan
S2 rakentuu S1:n päälle ja lisää yhden oleellisen ominaisuuden: vedenpitävän kärkiosan. Tämä tarkoittaa, että jalkineen etuosa kestää vettä standardin mukaisen testin ajan.
S2 ei kuitenkaan ole kokonaan vedenpitävä jalkine. Vesi pääsee edelleen kaulusosasta sisään, jos astutaan syvempään veteen tai märkään lumeen. S2-luokka sopii hyvin rakennuksen sisätiloihin, joissa esiintyy satunnaista kosteutta, tai elintarviketiloihin, joissa lattiaa pestään säännöllisesti.
S3 – ammattilaisvalinta vaativiin olosuhteisiin
S3 on käytetyin luokka vaativissa ammattikäyttökohteissa, ja syy on selvä: se yhdistää S2:n kosteussuojan lävistymissuojattuun pohjaan. Pohjan läpi ei saa mennä standardoitu naulamainen esine, mikä on keskeinen vaatimus rakennustyömailla, puutavara-alalla ja muissa ympäristöissä, joissa terävät esineet ovat arkipäivää.
Lisäksi S3-jalkineen pohja on profiloitu, mikä parantaa pitoa epätasaisilla pinnoilla. Suomalaisessa rakennustyömaakontekstissa S3 on käytännössä standardi – tilaaja tai pääurakoitsija edellyttää sitä usein kirjallisesti.
Yleisin väärinkäsitys: S3 ei tarkoita vedenpitävää kenkää
Yksi yleisimmistä virheistä turvajalkineiden valinnassa on olettaa, että S3-merkintä tekee jalkineen kokonaan vedenpitäväksi. Näin ei ole. S3 suojaa vettä vastaan vain kärkiosasta – varsi ja kaulusalue voivat päästää vettä sisään ulkotyössä.
Jos työ tapahtuu jatkuvasti märässä ympäristössä, loskassa tai talvipakkasessa, kannattaa katsoa erikseen turvasaappaita, joissa vedenpitävyys ulottuu koko jalkineeseen. Talviulkotyöhön tarkoitetuissa turvasaappaissa yhdistyvät lävistymissuoja, lämpöeriste ja vedenpitävyys – ominaisuuksien yhdistelmä, jota pelkkä S3-kenkä ei tarjoa.
Muita kirjaimia S-luokan rinnalla
S1, S2 ja S3 eivät ole ainoat merkinnät turvajalkineen etiketissä. Näiden rinnalla esiintyy lisäominaisuuksia kuvaavia kirjaimia:
P = lävistymissuoja pohjalevyllä (sisältyy S3-vaatimukseen)
WR = koko jalkineen vesiresistanssi
CI = kylmäeristys
HI = lämmöneristys pohjassa
AN = nilkkasuoja
HRO = kuumapohjankestävyys, hyödyllinen hitsaustyössä
Suomalaisessa talvessa CI-merkintä on usein ratkaiseva. Se tarkoittaa, että jalkineen eristys on testattu kylmässä ympäristössä. Ulkotyöntekijä, joka valitsee S3-kengän ilman CI-merkintää, saattaa huomata jalkojen palelemisen olevan ongelma jo lokakuussa.
Miten valita oikea luokka?
Luokan valinta lähtee aina riskienarvioinnista. Työturvallisuuslaki velvoittaa työnantajan arvioimaan työpaikan riskit ja valitsemaan sen pohjalta sopivat henkilönsuojaimet – myös jalkineet. Pelkkä ”hyvä kenkä” ei riitä perusteluksi hankinnalle.
Käytännön ohjenuora:
– Kuiva sisätila, ei terävien esineiden riskiä → S1
– Kostea sisätila tai ajoittainen kontakti veteen → S2
– Rakennustyömaa, ulkotyö, terävien esineiden riski → S3
– Jatkuva märkä ympäristö tai talvinen ulkotyö → turvasaapas WR/CI-ominaisuuksilla
Turvakenkien valikoimasta löytyy S1- ja S2-luokan malleja kevyempiin tarpeisiin ja S3-malleja teollisuuden vaativimpiin olosuhteisiin, joten oikea vaihtoehto löytyy yleensä ilman kompromisseja.
Työnantajan velvollisuus ja CE-merkintä
Työnantaja on velvollinen tarjoamaan tarvittavat henkilönsuojaimet ilmaiseksi, kun työ sitä vaatii. EU:n PPE-asetus 2016/425 edellyttää, että kaikki turvajalkineet on CE-merkitty ja riippumattoman testauslaitoksen hyväksymät.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että halpoja, CE-merkittömäksi jääviä ”turvanäköisiä” kenkiä ei pidä hyväksyä hankinnassa. Turvajalkineen ulkonäkö ei kerro mitään sen suojaavuudesta – ainoastaan CE-merkintä ja S-luokitus takaavat, että jalkine vastaa standardia. Lisää apua oikean työvaatekaupan valinnassa löydät alan vertailusivustoilta, joissa voi tarkastella eri liikkeiden valikoimaa paikkakunnittain.
Usein kysytyt kysymykset
Voiko S1-turvajalkinetta käyttää rakennustyömaalla?
Rakennustyömailla edellytetään käytännössä aina vähintään S3-luokkaa lävistymissuojan vuoksi. S1-jalkine ei täytä tätä vaatimusta, ja työnantajalla on velvollisuus varmistaa, että käytetyt jalkineet vastaavat työpaikan riskejä. Pääurakoitsija tai tilaaja voi myös edellyttää S3-luokkaa kirjallisesti urakkasopimuksessa.
Onko S3 aina parempi valinta kuin S1 tai S2?
Ei välttämättä. S3-kenkä on raskaampi ja jäykempi kuin S1 tai S2, mikä voi aiheuttaa turhaa rasitusta kevyemmässä työssä. Oikea valinta perustuu aina riskienarviointiin – ylimitoitettu suojaustaso ei ole tavoite, vaan sopiva suojaustaso työn vaatimuksiin nähden.
Mitä tarkoittaa SB-merkintä?
SB (Safety Basic) on turvajalkineen alimman tason merkintä, joka sisältää ainoastaan standardin EN ISO 20345 perusvaatimukset, kuten 200 joulen varvassuojan. SB ei sisällä antistaattisia ominaisuuksia eikä energianabsorboivaa kantapäätä, toisin kuin S1. SB-merkintää näkee harvoin nykyisessä tarjonnassa, sillä valtaosa markkinoilla olevista turvajalkinesta on vähintään S1-tasoa.
Yhteenveto
S1, S2 ja S3 eivät ole mielivaltaisia numeroita – jokainen luokka kertoo tarkasti, mihin riskeihin jalkineet antavat suojan. S1 sopii kuiviin sisätiloihin, S2 lisää kosteussuojan kärkiosaan ja S3 tuo mukaan lävistymissuojatun pohjan vaativiin olosuhteisiin. Luokan valinta ei kuulu arvailtavaksi, vaan se perustuu työnantajan riskienarviointiin ja työturvallisuuslain velvoitteisiin. Oikein valittu turvajalkine on jokapäiväinen suoja, joka ei näy – ennen kuin sitä tarvitaan.
